M3U8 / HLS

Avaa .m3u8 tekstieditorissa ja löydät muutaman kymmenen riviä: otsikon, joitakin parametreja, ja pitkän listan osoitteita. Se on koko tiedosto. Video asuu muualla, leikattuna muutaman sekunnin segmentteihin, palvelimella tuhansina erillisinä pieninä tiedostoina.

Soitin lukee listan, noutaa ensimmäiset muutamat segmentit, aloittaa toiston, ja jatkaa noutamista itsensä edellä. Kun yhteytesi hidastuu, se vaihtaa alempilaatuiseen versioon joka on listattu master-soittolistassa — eri joukko segmenttejä, eri bittinopeudella — ja tekee sen segmenttien välillä jotta näet laadun muutoksen etkä keskeytystä. Tämä adaptiivinen vaihtaminen on syy miksi formaatti voitti.

Se selittää myös jotain mikä yllättää ihmiset: yhtä tiedostoa jota olisi ei ole olemassa. Elokuvaa jota katsot ei ole olemassa objektina missään. Se on tuhat palasta ja joukko ohjeita.

Koska se on se minkä tallensit. Selain pyysi osoitetta jonka annoit sille, vastaanotti neljä kilotavua soittolistaa, ja kirjoitti ne levylle. Kaikki mitä oikeasti katsoit saapui tuhannen erillisen pyynnön kautta joista tallennustoiminto ei tiennyt mitään.

HLS:n lataaminen kunnolla tarkoittaa sen tekemistä mitä soitin tekee, mutta levylle: lue soittolista, valitse laatuversio, nouda jokainen segmentti järjestyksessä, ja liitä ne sitten yhteen säiliöön. Tuota viimeistä vaihetta kutsutaan uudelleenkäärimiseksi — videota ja ääntä ei koodata uudelleen, ne vain kirjoitetaan uudelleen yhdeksi MP4:ksi asianmukaisella indeksillä jotta tulosta voi selata.

Kaksi asiaa tekee tästä vaikeampaa kuin miltä se kuulostaa. Segmenttien osoitteet ovat usein suhteellisia ja muuttuvat istunnon mukaan, joten tunti sitten noudettu lista voi olla kuollut. Ja striimit on usein salattu avaimella johon viitataan soittolistassa, toimitettuna erikseen, ja vaihdettuna kesken toiston.